Friday, 28 March 2014

Lokerosta päivää!


"There is only one person who could ever make you happy. That person is you."


Jouluna Suomeen lentäessäni vaihdoin konetta Amsterdamissa ja Helsingin jatkolennolla viereeni istahti Luxemburgissa asuva suomalainen äiti poikansa kanssa. Aloimme jutella. 
Kerroin kuinka olen asunut aussilassa 3 vuotta ja että olen 26-vuotias.

"No oletkos ehtinyt ollenkaan käymään mitään kouluja?" Äitihahmo kysyi epäilevästi. Kerroin aloittavani väitöskirjan teon ja äitihahmon ilme leppyi ja kääntyi hymyyn. "Sillälailla"


Tämä keskustelu muistutti minua jälleen siitä "muotista", missä aikanaan elin.

Kävin koulut Suomessa tunnollisesti loppuun. Kävin mahdollisimman monissa töissä. Omistin Audin ja asuin Espoon Tapiolassa. Käytin tiettyjä vaatteita ja kävin vain tietyissä baareissa. Rakensin itsestäni kuviteltua täydellistä ihmistyyppiä. Sen piti näkyä.

Lokeroiduin.


Vasta näin ulkopuolella huomasin miten suomalaiset rakastavat järjestää itsensä yhteiskunnassa mm. iän ja tehtyjen saavututusten perusteella. Tiettyyn ikään mennessä pitää saavuttaa jokin rajapyykki, vaikkapa ylioppilaaksi valmistuminen, yliopisto-opinnot, eka työpaikka, vakituinen työpaikka, oma asunto tai perhe ja lapsi.
Näitä rajapyykkejä ollaan joko edellä, ja jos ollaan jäljessä niin sitten ihmetellään. "Eikös sinun pitäisi jo harkita noiden hanttihommien lopettamista ja hankkia kunnon työpaikka?"

Siksi suomalaiset elävät hyvin samanlaista elämää. Varhaiskoulut - opiskelijaelämä - nuori uraohjus - lapset ja talo - keski-ikä - eläkeläisyys - kuolema.
Tämä suoritetaan tiettyjen rajapyykkien välissä mahdollisimman tehokkaasti, ja mieluusti muita edellä.

Rajapyykit ovat elämän tehokkuuden merkkejä. Sana välivuosi särähtää monen suomalaisen korvaan. Välivuosi tai vuodet kertovat heikkoudesta enemmänkin kuin rohkeudesta.


Muuttaessani Australiaan luulin tämän maan noudattavan samaa systeemiä. Siksi ostinkin itselleni samantien yli 300-hevosvoimaisen muskeliauton ja läjän kalliita surffivaatteita. Halusin olla aikaani edellä - näyttää paremmalta.

Eräänä päivänä menin kaverin synttäreille pikkuiseen ravintolaan. Tapasin uusia ihmisiä ja yritin avata keskustelua mm. ostamastani autosta ja siitä kuinka aloitin maisterin opinnot. Monen kommentti oli vain hymy, "cool cool" ja puheeaihe vaihtui heti. "Täh?"

Suomessa jauhoin näistä asioista monesti tuntikausia..

Aussilassa ketään ei kiinnostanut puhua saavutuksista. Puhutaan muista asioista: lomamatkoista, elämänkokemuksista, surffista, perheestä ja ystäväsuhteista. Materiasta ei puhuta.


Tuntuu siltä, että aussit eivät vertaile itseään muihin niin paljon kuin suomalaiset, eivätkä myöskään muodosta liikaa käsityksiä ihmisestä itsestään sen materian perusteella. Toisinaan Suomessa pidämme hirveästi vertailemisesta. Muodostamme mielikuvia toisistamme ja vertailemme itseämme näihin mielikuviin: esimerkiksi miten joku pukeutuu, missä hän käy iltaisin syömässä, missä kaupunginosassa hän asuu ja miten hän on sisustanut asuntonsa.

Se ei ole hyvä juttu - koska siinä huumassa katoaa jotain todella tärkeää:

Kirsi Piha kirjoitti asiasta näin: "Ihminen vertailee omaa onneaan suhteessa muihin. Informaatioähkyn aikakautena media tursuaa tarinoita onnistuneista ja menestyneistä ihmisistä. Sosiaalinen media lisää vertailumahdollisuuksia ystävien onnenpäivitysten muodossa. Vertaileva ihminen tekee helposti ulkoisen kuoren perusteella johtopäätöksiä siitä mitä pitäisi tehdä ollakseen menestynyt tai onnellinen. Vahva sisäinen näkökulma hukkuu helposti.  Sitoudutaan vääriin asioihin."

Sitoudumme siis tekemään asioita, jotka luulemme tekevän meistä onnellisia. Luulemme, että vakituinen työpaikka ja asunto Eirassa tekee meistä onnellisia. Luulemme, että uusi auto tekee meistä onnellisia.  Monet ne voi tehdäkin!

Mutta katuuko suomalainen sitä, ettei päässyt asumaan Eirassa? Tai ettei omistanut sitä tai tätä?

Kun australialainen saattohoitaja listasi viisi ihmisten kuolinvuoteella eniten kadutuinta asiaa kirjaansa "The top five regrets of dying", hän huomasi aivan jotain muuta:

1. Kunpa olisin elänyt sellaista elämää kuin itse halusin, eikä sellaista kuin muut olettivat.
2. Kunpa en olisi tehnyt niin paljoa töitä.
3. Kunpa olisin näyttänyt tunteitani enemmän.
4. Olisinpa viettänyt enemmän aikaa ystävieni kanssa.
5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi.

Ensimmäinen kohta varoittaa muotissa elämisestä. Sitä kaduttiin eniten.

Annu Niemisellä on projekti nimeltä The Real Leadership Gap, joka tähtää tähän ongelmaan. Hänen erittäin yksinkertaistetussa mallissa X-akselilla (Performance and drive) näkyy ihmisten tavoitteellisuus ja tekemisen loppuun saattamisen voima. Y-akselilla (Spiritual maturity) näkyy oma tahto ja voima valita elämässä niitä asioita, mitä haluaa tehdä. Moni suomimuottilainen siis istuu mallin vasemmassa yläkulmassa, luullen tekevänsä niitä asioita mistä tulee onnelliseksi - koska yhteiskunta on niin opettanut.
Oikeassa yläkulmassa ovat ne, joilla on rohkeus tehdä "valtavirrasta poikkeavia" elämänvalintoja ja suorittaa ne loppuun. En tiedä johtaako se välttämättä onnellisuuteen, mutta veikkaisin, että ainakaan yhtä pahoja katumuksia se ei aiheuta. 




Tottakai myös Australiassa on muotti. Australian muotissa on samoja asioita kuin Suomessa, mutta mm. välivuosi on enemmän kuin suositeltavaa. Siinä muotissa ei ole väliä missä olet käynyt koulut tai mitä teet työksesi, kunhan teet jotain ja olet siihen itse tyytyväinen. Siinä muotissa on tilaa liikkua.

Voisimmekohan antaa myös Suomessa tilaa liikkua?



11 comments:

  1. En tiedä voisiko siihen muottiasiaan vaikuttaa osin se, että suomessa on monia muita enemmän samat lähtökohdat elämälle, melko tasalaatuiset niin se ehkätuottaa tasalaatuista elämää.

    Koen tämän silti ehkä vähän kärjistetyksi, vaikka sitä sen varmaan on tarkoitus ollakin. Ainakin nykynuorissa havaitsen melko vähän samankaltaisuutta elämänmenossa, jokainen elää aikalailla omalla tavallaan, luulen että vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvi olivat niitä jotka pyrkivät enemmän yhdenkaltaisuuteen. Nykyajan nuorta evvk mitä joku odottaa häneltä jos hän haluaa jotain muuta. Joskus hän saattaa myös haluta aidosti asioita vaikka yhteiskunta haluaa häneltä samaa - ei kai se niinkään voi mennä, että jos ihminen haluaa työn,asunnon ja perheen niin sitten hän ei ole oman elämänsä radikaali vaan hän joutuu johonkin tylsömuotti-lokeroon koska ei muka omaa omia ideoita tai unelmia.

    ReplyDelete
  2. Ei niin mitään lisättävää, mahtava kirjoitus! Kyllä sitä saa silmien pyörittelyä osakseen, kun ei lähes kolmekymppisenä ole pienintäkään kiinnostusta esim. oman talon hankkimiseen tai tittelin jahtaamiseen ja rikkauksien keräämiseen. Mitäs minä niillä, kun jokaisessa päivässä jotain elämisen arvoista. Kiitos tästä!

    ReplyDelete
  3. Hieno kirjoitus! Kiitos :)

    ReplyDelete
  4. Olemme matkalla kohti sellaista kulttuuria joka on vapaampi ja laajakatseisempi. Tämä maa on noussut takamatkalta eliittiin (tietyin mittarein) ja se on vaatinut hyvin yhtenäistä moraalia ja etiikkaa. Se on kansallista eetosta joka mahdollistaa kunakin aikana oikean kehityksen ja tavoitteet. Suomeen ei olla muutettu muualta maailmasta ja muokattu kulttuuria samalla tavoin kuin esim. Australiassa.

    ReplyDelete
  5. Samoja asioita tuntuvat katuvan kuollessaan australialaiset kuin muutkin. Hienoa, että olet siellä kohdannut enemmän porukoita, joissa arvot vastaavat omiasi. :) Iällä ja omalla kypsymisellä lie myös osansa.

    ReplyDelete
  6. Aihe on mielenkiintoinen, tätä "muotissa" elämistä on tutkittu (kasvatustieteellinen tutkimuskenttä laajastikin) ja siitä puhutaan termillä pidentynyt nuoruus. Käsite sisältää niin kouluttautumisen välttelyn, parisuhdekammon, perheen perustamisen välttämisen, itsensä etsimisen halun, elämän merkityksen löytämisen ja vaikkapa urautumiskammon työelämässä. Ilmiö on melko tuore ja suurelta osin länsimaisten, taloudellisesti hyvinvoivien valtioiden -keskiluokkaisten- ilmiö. Osa luonnehtii ilmiötä sillä, että nuoret voivat liian hyvin joten heillä on aikaa ja mahdollisuuksia tutkia elämää ja löytää merkitystä olemassaololleen. Osa selittää ilmiötä puolestaan uusliberalistisen itsensä korostamisen näkökulmasta, jonka juuret johtaa kapitalistiseen "jokaisen pitää pärjätä itse"- mentaliteettiin, joten keskiluokkainen nuori voi jopa paeta tätä painetta. Jokatapauksessa mielenkiintoista on tämä itsensälöytämisen ja elämän merkityksen selittäminen sillä usein nuoret unohtavat miten hyvistä sosioekonomisista lähtökohdista he ovat tulleet tähän maailmaan ja miten se heitä yhdistääkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä kommentti!

      Tätähän voi nimenomaan katsoa eri näkökulmista. Muotissa kasvamisesta on monesti hyötyjä yhteiskunnan kannalta ja myös yksilön kannalta.
      Mutta, voi myös kysyä että johtaako muotti joskus suomalaisia harhaan? Esimerkiksi meiltä tuntuu välillä puuttuvan kokonaan yksilöllinen syy-seuraus ajattelu: menemme muotin mukana ja opiskelemme tiettyjä aloja vaikka niille ei ole kysyntää eikä siten töitä. Opiskelemme koska on parempi opiskella jotain, kun ei mitään. Sitten valmistuessa ei saada töitä ja aletaan haukkumaan valtiota, koulutusta tai mikä tielleen osuukaan, kun jokaiselle ei olekaan työtä aivan kun se olisi jokin kiintiö.

      ---------

      Mielestäni on tärkeää löytää henkilökohtaisesti se tasapaino muotin ja "elämisen" välille - vaikkapa muistuttaen itseään välillä elämisen tärkeydestä tekemällä muotin ulkopuolella olevia asioita. Uskon, että niistä syntyy terveyden kannalta tärkeitä muistoja ja kokemuksia jotka auttavat jaksamaan muotin "sanelemassa" arjessa.

      Delete
  7. Olen aivan samaa mieltä tästä asiasta. Ehkä sen ymmärtää vielä paremmin kun on itsekin ulkomailla ja katselee Suomea muualta käsin. Kaliforniassa en ole törmännyt kehenkään joka olisi ensiksi kysynyt minulta mitä koulua olen käynyt tai onko minulla edes koulutusta. Suomesta saan näitä kommentteja jatkuvalla syötöllä. Tykkään muuten sun kirjoituksista, samoilla fiiliksillä Suomea kohtaan. :)

    ReplyDelete
  8. Mielestäni tämä muottiin kasvaminen on aina loppupeleissä omasta itsestään kiinni. Suomen historia on niin lyhyt että tähän asti suomalainen kulttuuri on keskittynyt pelkästään selvittämään sotien runteleman maan sisäiset ongelmat. Omassa kaveripiirissä esim. opiskelemaan lähdetään omasta tahdosta ja intohimosta. Siinä mielessä aika suppean suomalainen melankolinen näkökulma ja yleistävä tyyli tuntuu kirjoittajalla olevan, ihmettelen kummasti. Kuvailit hienosti muottiin kasvamisen, mutta mietitkö sitä tosiasiaa että ihmiset on todella erilaisia, toisille toiset asiat tuntuvat oikealta, ihan yhtälailla jokaisessa maassa ja kulttuurissa ihmiset kasvavat tietynlaisiin elämäntyyleihin joita itse nimität ''muoteiksi''.

    ReplyDelete
  9. Kiitos osuvasta kirjoituksesta, aika yleistäen kirjoitettu mutta kyllä pystyn myös itse allekirjoittamaan.
    Jostain syystä aina kun vierailen Suomessa ympäristö ja yhteiskunta alkaa painostamaan mun omissa elämän valinnoissa. Tulee epäonnistunut olo kun minulla ei ole niitä samoja asioita elämässä kuin lähes kaikilla muilla ikäisilläni Suomessa (mä kutsun sitä Suomi-syndroomaksi). En ole siinä samassa lokerossa (onneksi)!

    ReplyDelete
  10. Tervetuloa Chester Brain Loan Service -palveluun ... (Brianloancompany@yahoo.com)

    Oletko liikemies tai nainen? Oletko missä tahansa talousongelmassa tai tarvitsetko varoja oman yrityksen perustamiseen? Tarvitsetko lainan käynnistämään mukavan pienikokoisen ja keskisuuren yrityksen? Onko sinulla matala luottopiste ja sinulla on vaikeuksia saada pääomalainaa paikallisilta pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta? Lainamme ovat hyvin vakuutettuja maksimaalisen turvallisuuden takaamiseksi. Ensisijainen tavoitteemme on auttaa sinua saamaan palvelusi, jonka ansaitset , Ohjelmamme on nopein tapa saada mitä tarvitset hetkessä. Pienennä maksuja, jotta helpotat kuukausittaisten kulujen rasitusta. Vähentää joustavuutta, jota voit käyttää mihinkään tarkoitukseen - lomat, koulutus, ainutlaatuiset ostot

    Tarjoamme laajan valikoiman rahoituspalveluita, jotka sisältävät liiketoiminnan suunnittelu, kauppa- ja kehitysrahoitus, kiinteistöt ja kiinnitykset, velkojen konsolidointi lainat, yritysluotot, yksityiset lainat, kotimaiset jälleenrahoituslainat, joissa on alhainen korko @ 2% per henkilö, yritys ja yritysjärjestöt. Hanki parasi perheellesi ja omasta unelmakodusta myös yleisen lainaohjelman avulla.

    Kiinnostuneita hakijoita pyydetään ottamaan yhteyttä sähköpostitse: {Brianloancompany@yahoo.com} TAI Whatsapp ja teksti (803) 373-2162

    Kiitos yhteistyöstä
    Chester Brain ..

    ReplyDelete